tiistai 13. huhtikuuta 2021

Kotisimuilua

Kotisimuilu helpottaa pahinta lentonälkää. Microsoft Flight Simulator 2020 on ollut avitaationörttien ykköspuheenaihe siitä asti, kun sen kerrottiin olevan rakenteilla. Vuonna 1982 alkanut legendaaristakin legendaarisempi lentosimulaattorisarja sai vihdoin jatkoa viime syksynä, ja onhan tuo kyllä huikeaa tavaraa.

Rate my setup? Erityisen ylpeä olen tikkua varten tekemästäni aputasosta.


Edelliseen sukupolveen verrattuna todentuntuisuus on lisääntynyt jopa yllättävän paljon. Siinä missä FSX tuntui keskinkertaiselta apuvälineeltä menetelmien harjoitteluun, 2020-versio - ainakin  pitkän lentotauon jälkeen - tuntuu antavan jotain aivan peruslentämiseenkin, vaikka ohjaimet ovat kuvassa näkyvää tasoa. 

Bittikoneen käytös tuntuu niin realistiselta, että huomaan korkeusmuutosten aikana vaistomaisesti tasailevani painetta korvakäytävässä, vaikka sille ei tokikaan PC:n ääressä olisi tarvetta. Lentäminen tuntuu myös oikeissa paikoissa vaikealta joten uskallan kuvitella, että kotisimuilu antaa ainakin jotain hyötyä myös reaalimaailman ilmailutaidoille. Ainakin se on parempi vaihtoehto, kuin olla aivan irrallaan kuvioista.

Erityisen hauskaa uudessa simussa on, että maailma on mallinnettu satelliittikuvien perusteella niin tarkasti, että VFR-lentäminenkin tuntuu mielekkäältä. Suoritin esimerkiksi erään monta tuntia kestävän maisemalennon, jossa suunnistettiin yksinomaan maastokartan avulla ja se ei tuntunut edes kovin teennäiseltä. Vanhemmilla simuilla tällaisesta ei tarvinnut edes haaveilla, kun kaikki maasto näytti enimmäkseen samalta. 

Vaikka VFR:kin on nyt kivaa, on kotisimuilun selkeästi parasta antia IFR-touhuilu. AI-lennonjohto sekoilee välillä aika rankasti (esim. käsky kiivetä pikkukoneella 10 000 jalkaa ylemmäs 20 mailia ennen kenttää) mutta menetelmät toimivat pääpiirteissään oikein ja radiotaajuudet ym. detaljit ovat hyvin kohdallaan. Kyllä siinä ihan tunnelmaan pääsee, kun pöydällä on aidot lähestymislaput paperisena ja samat fiksit ja reitit löytyvät simukoneen GPS:stä.

Pieniä bugeja simussa toki riittää, kuten odottaa saattaa tämän mittaluokan teoksessa, mutta päivityksiä tulee mukavaan tahtiin ja toimivuus sekä suorituskyky ovat parantuneet joka kerta. Kun yhtälöön lisää harrastajien ja kaupallisten kehittäjien koko ajan rakentamat lisäosat, kuten parannellut kentät ja uudet lentokoneet, voin vain kuvitella kuinka hieno ekosysteemi MSFS2020 tulee olemaan parin vuoden kuluttua.

Miinuspuolena näissä (kuten kaikessa muussakin tietotekniikkaan tai lentämiseen liittyvässä) hommissa on, että rahaa saa kulumaan helposti ja paljon. Peruslaitteisto onneksi oli ihan kohtuullisella tasolla jo ennestään mutta pian piti hommata kunnollinen throttle+kytkinpaneeli (Honeycomb Bravo), jotta IFR-seikkailut ja autopilotin räplääminen sujuvat mukavammin. Sitten meni näyttökin vaihtoon (Asus VG35VQ 35"), kun vanha alkoi yllättäen tuntua ihan liian pieneltä. Isommasta näytöstä on onneksi apua töissäkin, eli se oli helpompi perustella vaimolle ja throttlen ostin itselleni synttärilahjaksi.

Seuraavana toivelistalla olisivat kunnon yoke ja polkimet mutta niitä ei pysty investoimaan ihan saman tien, kun rahaa menee pariin muuhunkin asiaan elämässä - kohta 15-vuotias Logitechin halpistikku saa jatkaa palveluksessa vielä toistaiseksi. Ja konepellin allehan saisi uppoamaan parikin tonnia, että uudelle näytölle saisi nätimpää grafiikkaa... Tästä kierteestä ei ihan helposti oikaista! 

Ei kommentteja: