torstai 30. heinäkuuta 2020

Kassi

Oulaisten karting-kisoista vuonna 1994 arpajaisvoittona saamani banaanifirman mainoskassi on ollut mukana monessa seikkailussa. Viimeisin (ja erikoisin) lisäys lokikirjaan on yli neljään kuukauteen venähtänyt säilytysjakso helsinkiläisen omakotitalon tyhjässä makuuhuoneessa.

Kassi on tullut kotiin.

Poikkeustilan alkaessa olin hiljattain vuokrannut huoneen mainitusta omakotitalosta, ajatuksenani käyttää sitä ensin perämieskurssin aikaisena opiskelutukikohtana ja sittemmin työasuntona töiden alkaessa parin kuukauden päästä. Universumi päätti toisin ja antoi iloksemme koronaviruksen. Ei vaatinut kummoisia ennustajanlahjoja kun maaliskuun alkupuolen uutisia seuratessani arvelin, että kurssimme tullaan todennäköisesti keskeyttämään ennen tyyppivaiheen alkua. 

Suureksi harmikseni olin oikeassa. Yhtiökoulutusvaihe oli loppumetreillä: tiistain ohjelmassa oli pelastautumisharjoituksia Finnairin uimahallissa, keskiviikkona lukujärjestyksessä oli käsikirjan A-osan kirjallinen koe ja torstaina piti alkaa tyyppikoulutus. Olimme juuri pakanneet märät pyyhkeet ja vaatteet reppuihimme FFA:n pukuhuoneessa kun saimme nykyaikaisten televiestimien kautta vahvistuksen, että tyyppikoulutus ei ala torstaina.

Tukikohtaan päästyäni alkoi evakuoinnin valmistelu. Talon omistaja oli reissussa ja kabiinikurssilla opiskeleva kämppikseni oli vastaavassa tilanteessa kuin minä, joten ohjelmassa oli pakkaamisen ohella ruokakaappien tyhjentäminen, ettei keittiöön muodostu uutta ekosysteemiä ennen kuin vuokraisäntä kotiutuu parin viikon päästä. Kämppikseni sai lennon kotimaahansa jo samalle illalle ja joutui lähtemään todella kiireellä, itse otin suosiolla pienen aikalisän ja aikataulutin kotiutumiseni perjantaille, jolloin minulle jäi torstai aikaa keskeneräisten asioiden hoitamiseksi.

Koska alkuperäinen suunnitelmani oli käyttää mainittua huonetta myöhemmin myös työasuntona, olin kuljettanut tavaraa Helsinkiin koko maaliskuun alkupuolen sillä ajatuksella, että niitä ei tarvitse ihan heti tuoda sieltä pois. Olikin alusta lähtien selvää, etten pysty ottamaan kaikkea kerralla mukaan ilman opiskelijabudjetille sopimattomia matkatavaralisiä. Suureksi onnekseni vuokraisäntä oli niin joustava, että tilanteen poikkeuksellisuuden vuoksi sain päättää vuokrasopimukseni ilman irtisanomisaikaa ja saatoin vieläpä jättää tarinamme pääesineen säilytykseen Helsinkiin myöhempää noutoa varten - tässä vaiheessa elättelin vielä toivoa, että tilanne normalisoituisi pian ja koulutus jatkuisi jo kesän aikana.

Kuten sittemmin kävi ilmi, toiveeni kesäisestä tyyppikurssista oli turhan optimistinen. 

Kassi pääsi pitkän odottelun jälkeen kotiin heinäkuun lopulla, kun sille järjestyi kyyti pakun peräkontissa Keminmaahan asti, josta kävin sen noutamassa ohikulkumatkallani Ouluun. Sinänsähän yhden putkikassin tarina on maailman mittakaavassa aika mitätön nyanssi mutta päätin jakaa sen esimerkkinä siitä, minkälaisia logistiikkapulmia koronakevät saattoi aiheuttaa pienelle ihmiselle kaiken muun hämmingin lisäksi.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Osa-aikakesäprojektipäällikkö ja koronakassakriisin karkotus

Vanhan sanonnan mukaan routa ajaa porsaan kotiin. Tähänastinen kesä on ollut säiden puolesta roudaton mutta talouspuolella kyyti tuntui sitäkin kylmemmältä, kun odotettujen lentotöiden sijaan alkoi työttömyys - tämän porsaan kohdalla koti tarkoittikin tilapäistä paluuta vanhan ammatin pariin, kun muutaman kuukauden toimettomuuden jälkeen löysin itseni osa-aikaisena kesäproikkarina kahden rovaniemeläisyrityksen palkkalistoilta (samaan aikaan).

Projektipäällikön tärkein työväline on kahvimuki. Kakkosena tulee Excel tai Sheets.

Lyhyt kertaus uusille lukijoille: olen työskennellyt 2008-2018 markkinointiviestinnän ja web-kehityksen parissa. Aloitin lentäjäopintoni kesällä 2018 ja valmistuin talvella 2020, jonka jälkeen jatkoin heti seuraavana maanantaina Norran perämieskurssilla. Kurssi keskeytettiin ennen tyyppivaihetta koronan vuoksi ja tätä kirjoittaessani odotan sen jatkumista.

--

Koronan talousvaikutuksista on puhuttu paljon julkisuudessa. Worst case scenarioihin verrattuna meidän perheen tilanne voisi olla huonompikin mutta eihän se kivalta tuntunut tajuta, että käden ulottuvilla siintänyt opiskelijaelämän loppu siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Kun opiskelijasta työttömäksi muljahtaneen iskän lisäksi äiskäkin pääsi lomautuksien makuun, piti alkaa jo ihan tosissaan miettiä, miten laskut maksetaan ennen kuin päivärahahakemukset tuottavat satoa.

Onneksi pankki tarjoaa lyhennysjoustoa asuntolainaan. Onneksi opintolainojen lyhennys alkaa vasta ensi vuonna. Onneksi luottokortissa on riittävästi virtaa. Onneksi on hyvinvointivaltio.

"Sitten kun meillä on rahaa..." on tämän kevään myötä ollut usein käytetty lauseenaloitus myös lasten taholta - ymmärrettävästi kaikki isommat investoinnit ovat olleet jäissä jo jonkin aikaa ja aamiaispöydässä on tarjottu sitä vähän halvempaa mehulaatua. Pienempikin ymmärtää, että rahaa saa kun käy töissä mutta sitä piti selittää vähän enemmän, että miksei elintaso ole jo palautunut normaaliksi vaikka isillä on taas ollut töihin liittyviä palavereita ja muuta puuhaa. Vaikeahan sitä on viisivuotiaan hahmottaa, että osa-aikatyöllä tienaa tavallista vähemmän ja sitten kun se palkka aikanaan tulee tilille, sillä pitää ensin maksaa koronakevään kartuttamaa luottokorttivelkaa ja kaikkea muuta tylsää.

No nyt on kuitenkin jotain tekemistä, josta saa jonkinlaista palkkaa. Työn, opiskelun, tai muun mielekkään tekemisen merkitystä hyvinvoinnillekaan ei passaa vähätellä - huomasin yllätyksekseni itsekin, että vaikka oli aikaa lepäillä ja harrastaa ja tehdä vaikka mitä mukavaa, toimettomuus aiheutti ajoittain selkeää ärtyneisyyttä ja lapsille tuli korotettua ääntä huomattavasti normaalia herkemmin. Pahoittelut siitä vielä tätäkin kautta, jos päädytte joskus näitä lukemaan.

--

Se menneestä, nyt tähän päivään ja osa-aikakesäprojektipäällikön jännittäviin seikkailuihin internetin ihmemaassa! 

Tai no... niistä seikkailuista ei synny kovin jännittävää kertomusta, joka liimaisi lukijan tuolinreunalle. Parin vuoden tauon aikana oli tullut pari uutta työkalua ja uusissa firmoissa on vähän erilaiset työtavat, mutta itse työ sinänsä on samaa kuin ennenkin - sovitaan asioita, tehdään tehtävälistoja ja vahditaan aikatauluja. Ja juodaan kahvia - vatsa joutuu todella koville sosiaalisen kahvin määrästä, jos erehtyy siirtymään kotikonttorilta toimistolle.

Ihan mukavaa olla taas töissä mutta odotan kyllä innolla tyyppikurssin alkamista.