maanantai 27. toukokuuta 2019

Uuden elämän ensimmäinen vuosi

Toukokuun alussa tuli vuosi täyteen ammattilentäjän opintolinjan 2-2018 alkamisesta. Tässä kohtaa on sopiva hetki tehdä yhteenveto ensimmäisen vuoden sisällöistä.
  • Toukokuu: Kurssi alkaa PPL-teorioilla, lähiopetusta aina arkisin
  • Kesäkuu: Loput PPL-teoriat, lentokoulutus alkaa
  • Heinäkuu - elokuu: PPL-lentokoulutus (n. 25h)
  • Syyskuu - lokakuu: PPL-lentokoe, PIC-lentoja (n. 50h)
  • Marraskuu: Varaslähtö tuleviin teorioihin netistä löytyvillä aineistoilla
  • Joulukuu: IR-etäteoriat alkavat virallisestikin, sesonkirutistus taksitöissä
  • Tammi - helmikuu: IR-etäteoriat
  • Maaliskuu: IR-teorioiden lähijakso, etäteorioita
  • Huhtikuu: IR-teoriakokeet, PIC-lentoja
  • Toukokuu: PIC-lentoja, IR-simulaattorikoulutuksen aloitus
Kurssin alku toukokuusta elokuun loppuun oli hyvin intensiivistä, koulutusta oli käytännössä joka päivä ellei sitten lentovaiheessa sää estänyt toimintaa. PPL-vaiheen jälkeen opintoja pystyi tekemään varsin mukavasti omaan tahtiin, eli aikaa jäi esimerkiksi työssäkäynnille - PPL-vaiheen aikana se ei olisi onnistunut.

Nyt simulaattorikoulutuksen kanssa mennään taas melko tiiviiseen tahtiin, käytännössä joka arkipäivä on koulutusta.

Koska rakastan tilastoja, tässä vielä samat tapahtumat numeroina:
  • 25 reissua Helsinkiin
  • 148 tuntia lentokoneella (100 h päällikkönä, 57 h opettajan kanssa, 93 h matkalentoja, 5 h yölentoja)
  • 10 tuntia simulaattorilla
  • 273 nousua ja laskeutumista 
  • 11 000 harjoituskysymystä Aviationexam.comissa
  • 440 tuntia itsenäistä opiskelua*
  • 16 viranomaiskoetta (joista yksi piti uusia)
  • 130 Elovena-välipalakeksiä
*) Luokassa ja briiffaushuoneessa vietettyjä tunteja ei tullut kellotettua.

Työntäyteinen ja ikimuistoinen vuosi takana, ja ainakin toinen samankaltainen vielä edessä ennen kiitotien päässä siintävää istuinta etupenkissä...

Harkitsetko sinä tai joku läheisesi alalle hakeutumista? Kysy kommenteissa, jos jokin asia askarruttaa. Voit myös ehdottaa muuten vain, mitä haluaisit lukea tulevaisuudessa.

torstai 23. toukokuuta 2019

On Air

Mittarilentokoulutuksen simulaattorivaihe on nyt käynnissä, eli lähiviikkojen ajan vietän päiväni pimeässä kopissa opettajan ja lentoparin seurassa. Aivan käsittämättömän siistiä siis.

Tiedäthän, kun TV- ja radiostudioissa on oven päällä kyltti "On Air" joka syttyy, kun lähetys on käynnissä? Koulun simuhuoneen ovella on samanlainen. Kuten jo syksyllä ensitreffiemme jälkeen raportoin, FNPT2-laite vaatii hieman mielikuvitusta avitaatiotuntemusten synnyttämiseksi mutta hommansa se hoitaa erinomaisen hyvin.

Ennen jakson ensimmäistä lentoa opettaja alusti, että oikea lentokone on sitten paljon helpompi hallittava kuin tämä simulaattori - ja hyvä niin. Omakohtaisesti oli hyvin ilahduttavaa huomata, että vaikka bitti-Piperin ohjaaminen oli edelleen työlästä touhua, löytyi siihen jonkinlainen tolkku jo ensimmäisen lennon aikana. Edellisen simusession jälkeen lennetyt sata tuntia eivät ehkä ole menneet ihan hukkaan.

maanantai 13. toukokuuta 2019

Kolmastoista viidettä

Tänään tuli kuluneeksi 15 vuotta siitä, kun kotiuduin Kauhavalta. Ikimuistoinen, monella tavalla helpottava mutta myös kovin haikea päivä. Viimeiset ryhmäposeeraukset Fouga-patsaiden juurella, reservin ensimmäinen jalkamarssi rautatieasemalle vailla tarkkaa tietoa tulevasta... ja pitkä matka kotiin videovaunussa, jonka elokuvat olivat yhtä huonoja kuin aina ennenkin.

Välillä on kaduttanut, välillä ei. Juuri nyt kuitenkin tuntuu, että aika on mennyt kuten pitikin.

Päivämäärä 13.5. oli kurssin loppuvaiheilla reserviin siirtyvien tunnuslause: aina jos jokin asia otti päähän, todettiin vain "kolmastoista viidettä", viitaten silloin koittavaan kotiutumiseen.

tiistai 7. toukokuuta 2019

Paluu periferiaan

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, pätee myös toiseen PIC-harjoitusleiriin kotikentälläni Rovaniemellä. Tämä sessio oli sikäli aika mielenkiintoinen, että kentällä oli erinäisistä syistä poikkeuksellisen tiukat turvatoimet.

Normaalisti kulkuluvallinen yleisilmailija saa kulkea koneelle itsenäisesti mutta nyt asematasovalvojan täytyi olla näköetäisyydellä alueelle tulosta aina siihen asti, kun kone lähti rullaamaan kohti kiitotietä. Asematason työntekijät kyllä vakuuttelivat, ettei mopokuskin vahtiminen harmita mutta oli minulla vähän vaivaantunut olo, kun heitä piti juoksuttaa avaamaan ovia ja valvomaan tankkauksia.

Mainituista poikkeusjärjestelyistä johtuen myös pysäköinti oli poikkeavassa paikassa, minkä vuoksi sain suuren maailman tyyliin Follow Me -auton palvelua pariinkin otteeseen. Se oli kyllä melko jyhmeää.

Parkkipaikat löytyivät, ovet aukesivat ja kaikki meni muutenkin hienosti - kiitokset vielä EFROn väelle tätäkin kautta, jos joku sattuu lukemaan. Viimeisenä aamuna oli oikeastaan melko haikeaa kävellä platan yli koneelle, todennäköisesti en ehdi mopon kanssa enää Rovaniemelle kurssin aikana koska päällikkölentoja on sen verran vähän jäljellä.

Suunnitellessani paluulentoa periferiaan, eli Helsinkiin, eläkkeellä oleva isäni pyysi päästä mukaan. No mikäpä siinä, pitkä istunto ahtaassa koneessa mutta onpa ainakin juttuseuraa ja kartanpitäjä.

Lähdimme Rovaniemeltä maanantaiaamuna, ensimmäinen etappi oli Oulu jossa tankit täyteen ja pieni loikka Ylivieskaan lounastauolle ja tuttavia tapaamaan. Ylivieskasta suunta kohti Jyväskylää, välillä läpilasku Kivijärven kentälle ja siitä kohtalaisen vilkkaasti liikennöidylle (ilmavoimien Vinkat lähtivät juuri harjoituskierrokselle) Tikkakoskelle tankkaamaan ja taukoilemaan. Jyväskylästä vielä mutka Halliin läpilaskua varten ja siitä Malmille. Reissulta tuli taas muutama uusi täppä valloituskarttaan sekä roppakaupalla kokemusta.