keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Mach-mittari ja intialainen kanaruoka

Opiskeltavaa teoriaa on jo IR-vaiheessa ihan kohtuullinen määrä. Jos vertaa yliopiston tenttialueisiin, niin sivujahan ei ole paljoakaan mutta vaatimustaso osaamiselle on korkeampi - viranomaiskokeissa vaaditaan välillä hyvinkin yksityiskohtaisia tietoja käsitellyistä aiheista kun taas yliopistolla riitti, että oli jonkinlainen yleiskäsitys pystyäkseen kirjoittamaan asiasta (tai sen vierestä) pari sivua. Ei tämä mitään yli-ihmistä vaadi mutta töitä pitää tehdä.

Jopa hieman pelätyt viranomaiskokeet koostuvat monivalintakysymyksistä, joiden taso vaihtelee naurettavan helposta todella vaativaan. Koetilaisuudessa (katso myös aiempi postaus aiheesta) käytettävä tietokonejärjestelmä arpoo kysymykset aihealueittain siten, että jopa samassa istunnossa eri opiskelijoilla on eri kysymykset. On siis hieman arpaonnestakin kiinni, että rupeaako naurattamaan vai itkettämään.

PPL-tasolla itse kysymyspankki oli julkinen mutta oikeita vastauksia ei julkaistu. IR/CPL/ATPL-tasoilla viranomaisen käyttämä kysymyspankki ei ole lainkaan julkinen mutta opiskelun tueksi on tarjolla kolmannen osapuolen koostamia kysymyspankkeja (esim. Aviationexam), joihin kysymyksiä on kerätty kokeissa käyneiden muistitiedon varassa ja oikeat vastaukset on myös selitetty, usein jopa kuvien kera. Käytännössä jokainen ammattilentäjäopiskelija käyttää näitä palveluita opiskelun tukena, niin myös minä.

Yksityiskohtien muistamisessa erilaiset muistisäännöt ovat aivan välttämättömiä. Esimerkiksi Eat Chicken Tikka Masala auttaa muistamaan, miten EAS, CAS, TAS ja Mach-luku käyttäytyvät noustaessa ylöspäin. My Buddy Must Have Red Blood kertoo, että magneettinen suuntima saadaan laskemalla yhteen magneettinen suunta ja suhteellinen suuntima. Kata ajaa Boralla puolestaan paljastaa, että Adrianmeren seudulla puhalteleva Bora-tuuli on katabaattinen eli valumatuuli. Meteorologian opettaja kertoi muitakin muistisääntöjä katabaattisista tuulista mutta ne eivät ole ihan julkaisukelpoisia.

Muistisääntöjen lisäksi kysymyspankin kanssa harjoittelu on merkittävässä roolissa teoriakaudella. Kysymyspankin veivaaminen auttaa ensinnäkin tulkitsemaan "EASA-kieltä", jossa kysymyksen asettelu voi olla jopa hieman harhaanjohtava ja oikeakielisyydestäkin voi ajoittain olla montaa mieltä. Aikansa kun noita lukee tulee aivan paranoidi olo, kun jokin kysymys on täysin yksiselitteinen ja jopa helppo. Toinen hyöty on, että kirjasta luettuna vaikkapa jonkin navigointijärjestelmän tekniset spesifikaatiot eivät välttämättä jää helposti mieleen mutta nyt kun kysymyspankki on tarpeeksi monta kertaa näyttänyt punaista niin alan jo hiljalleen muistaa, että Galileo-satelliittien kiertorata on 56 asteen kulmassa päiväntasaajaan.

Kirjan ja kysymyspankin lisäksi YouTube on kultaakin kalliimpi - sieltä löytyy melkein mikä tahansa ilmiö tai asia selostettuna kuvien kanssa, jos ei muuten meinaa aueta.

On ollut jännittävää havaita, että nähtyäni tähän mennessä n. 1500 kysymystä huomaan tietäväni täysin intuitiivisesti asioita, joita en tiennyt missään vaiheessa oppineeni. Esimerkiksi sen, että SSR-kyselijän pitkä P4-pulssi tarkoittaa A/C/S all callia ja lyhyt puolestaan A/C all callia. Tämän vahingossa oppimisen haittapuolia ovat, etten oikein tiedä, mitä tuo käytännössä tarkoittaa tai miten tulen sitä tietoa aikanaan hyödyntämään...

Töitä riittää siis vielä. Nyt takaisin opintojen pariin.

1 kommentti:

Jasso kirjoitti...

Piti googlettaa katabaattiset muistisäännöt :-)