perjantai 12. lokakuuta 2018

'Yöllä lennettävät koulu- ja harjoituslennot on suoritettava yöllä.'

Nyt kun kaikilla kurssilaisilla on PPL-lupakirjat taskussa, on aika aloittaa koulutuksen seuraava vaihe: yölentokelpuutuksen hankkiminen. Istuimme eilen tiiviin teoriapaketin aiheesta ja tänään oli ohjelmassa tentti, johon sisältyi neljä osiota, parikymmentä kysymystä kussakin.

Kuten moni muukin asia, myös yö on määritelty ilmailussa hyvin tarkkaan: 
Yöllä tarkoitetaan aikaa iltahämärän (porvarillinen hämärä) päättymisestä aamuhämärän alkuun. Iltahämärä alkaa auringonlaskusta ja päättyy kun auringon keskipiste on 6 astetta horisontin alapuolella. Aamuhämärä alkaa jälleen aamulla kun keskipiste on 6 astetta horisontin alapuolella.
Aiemmin oli hieman tulkinnanvaraa, että milloin yö alkaa ja päättyy (eli milloin tarvitaan yökelpuutus avitaation harjoittamiseen) mutta tämän 2014 voimaan tulleen uuden määritelmän myötä yön alku ja loppu ovat siis yksiselitteisesti määritettävissä. Ja siitä on tehty vieläpä yksiselitteiset taulukot (AIP GEN 2.7), joista asian voi tarkistaa - kuinka kätevää!

Pimeällä lentäessä suurimmat erot päivälentämiseen tulevat luonnollisestikin siitä, että koneen ulkopuolelle ei näe yhtä hyvin. Tiet, kaupungit ja muut valaistut kohteet - kuten lentokentät ja toiset ilma-alukset - erottuvat jopa paremmin kuin päivällä mutta karttasuunnistuksessa usein hyödynnettyjä vesistöjä, maastonmuotoja, voimalinjoja ja rautateitä ei huonommilla keleillä näe lainkaan. Tokihan moni hyödyntää nykyaikana GPS:ää suunnistamisessa mutta koulussa kun ollaan, opetellaan suunnistamista "virallisilla" menetelmillä eli kartan, kompassin, kellon ja radiosuunnistuslaitteiden (VOR & DME) avulla.

Pimeys altistaa myös hieman erilaisille harha-aistimuksille kuin operointi päivänvalossa, ja jotkut päivätoiminnasta tutut ilmiöt voivat voimistua pimeällä. Koska ulkoisia referenssejä ei juurikaan näy, tai niitä on helppo tulkita virheellisesti, on harha-aistimuksien aiheuttama asentotajun menetys todennäköisempää kuin päivällä. Opettajamme kommentoikin, että yölentäminen näkölentosäännöillä on hieman erikoinen kompromissi koska turvallisempaa olisi operoida yön vallitessa täysin mittarisäännöillä. Yölentokelpuutus kuitenkin tarvitaan myös mittaritoimintaan yöllä (mittarikelpuutuksen lisäksi), joten se koulutetaan meille tässä vaiheessa jo valmiiksi.

Hyvin ymmärrettävästi viranomaisvaatimuksiin kuuluu, että yölentokurssin lento-osio on suoritettava yön vallitessa (otsikko on suora lainaus koulutusohjeesta). Tämä aiheuttaa hieman rajoitteita lentokoulutuksen läpimenoaikaan - vaikka ope ja oppilaat jaksaisivatkin valvoa, aiheuttavat mm. työ- ja lepoaikamääräykset sekä Malmin kentän käyttörajoitukset sen, että kokonaisuutena varsin vähäiselle lentotuntimäärälle tarvitaan koko porukkaa ajatellen aikaa useampi viikko.

Kokeet menivät omalta osaltani aika mukavasti, neljässä koeosiossa oli yhteensä yksi virhe - nytpä muistan senkin, että tasapainoelimen kaarikäytävät aistivat kulmakiihtyvyyksien ja pyörimisen lisäksi myös kierreliikkeitä - joten nyt vain odotellaan käytännön harjoituksia. Lennot ovat omalta osaltani ohjelmassa joskus seuraavan kuukauden aikana, ihan tarkkaa ajankohtaa en vielä tiedä.

Viimeisten vajaan neljän kuukauden aikana on tullut tahkottua reilut sata tuntia blokkitiimaa mutta nyt on vuorossa pieni tauko lentämiseen kun jätin koneen Malmille ja lähdin junalla kotia kohti. Sain tällä viikolla mittarilentovaiheen aloittamiseen vaadittavat 50 tuntia matkalento-PICciä täyteen, joten loppujen PIC-lentojen kanssa voi ottaa vähän rauhallisemmin ja suorittaa niitä silloin kun se sopii muihin aikatauluihin. Pääsee oikein naatiskelemaan... aivan kuin se ei tähänkin asti olisi ollut aivan käsittämättömän siistiä hommaa.

Ei kommentteja: