keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Illaksi kotiin

Finnairin vanha slogan on kaikessa yksinkertaisuudessaan mainio - lentämällä pääset nopeammin perille ja voit autoilun tai junailun sijaan viettää aikaa miten mieluiten haluat. Logiikka osuu hyvin liikennekoneilla matkustamiseen, jolloin Helsinki on lähempänä Rovaniemeä kuin Oulu. Mopo-Cessnallakin Illaksi kotiin onnistuu, kunhan lähdet liikkeelle jo aamupäivällä.

Esikoisen piirtämällä konetyypillä ehtisi vähän nopeammin.
Kuten edellisessä postauksessa kerroin, sain koululta koneen lainaan kotikentälleni Rovaniemelle ja pääsen tekemään PIC-harjoittelua nyt täältä. Yöt omassa sängyssä ja perhettä näkee päivittäin muutenkin kuin kännykän ruudulla, kyllä kelpaa! Lensin eilen Malmilta Kokkolan kautta Rovaniemelle (blokkiaikaa yhteensä 5 tuntia 25 minuuttia) ja seuraavat pari viikkoa kuluvat siis kotimaisemia katsellen, kunhan vain säät sallivat avitaatiotoiminnan.

Tänään on sen luokan tymä päällä, että juuri nyt ei ole asiaa edes laskukierrokseen. Elättelen pientä toivoa, että illemmalla pääsisi vähän pärräämään jos sää tuosta aukeaisi mutta jos tänään ei tärppää niin huomenna on uusi päivä.

maanantai 24. syyskuuta 2018

Lentopinnoille

Itsenäisen lentoharjoittelun vaihe alkoi saatuani PPL-lupakirjan pari viikkoa sitten. Ihan ensimmäisen reissun kävin yksin mutta koska näille lennoille saa ottaa kyytiläisiä, otin heti toiselle keikalle mukaan Finnairilla perähenkilönä työskentelevän ystäväni - kokeneempi kuski matkustajana voi antaa hyviä vinkkejä aloittelijalle. 

Suunnittelimme reitiksi Malmi-Hanko-Turku-Kiikala-Malmi, Hankoon sekä Kiikalaan läpilaskut ja Turussa tankkaukset miehistölle sekä koneelle. Päivän oppimistavoitteena oli päästä lentopinnoille (yli 5000 jalkaa) ja hoitaa asianmukaiset asioinnit tutkalennonjohdon kanssa. Lentopinnoilla pörräämistä ei ehditty koululentojen aikana harjoitella joten siihen oli nyt hyvä tilaisuus, kun vieruskaveri pystyi tarvittaessa neuvomaan. 

Lensimme ensin Helsinki-Vantaan lähestymisalueen alapuolella ja Kirkkonummen jälkeen huutelin Vantaan tutkalle, että Oscar-Victor-Papa, request flight level eight-five. Tutkalennonjohtaja aivan selvästi h i d a s t i puhetahtiaan kun koneen rekisteritunnuksesta ja lentosuunnitelmasta päätteli, että siellä on vähän kokemattomampi pilotti liikenteessä. Lyhyen odotuksen jälkeen saimme ensin luvan nousta 3000 jalkaan, heti perään 5000 jalkaan, ja ennen kuin mopo-Cessna ehti kiivetä selvitysrajalle asti, saimme jo selvityksen pyytämälleni pinnalle 85 eli n. 2500 metrin korkeuteen.

Eihän siinä matkanteon kannalta mitään järkeä ollut mutta tulipa harjoiteltua, ja tiimaahan minä tässä vaiheessa tarvitsen enkä maileja. Vastatuuli Hankoon mennessä siellä ylhäällä oli 50 solmun luokkaa ja matkanteko mateli. Juuri kun olin päässyt tavoitekorkeuteen ja vähän tottunut ohjaamaan konetta siellä (ohjaintuntuma muuttuu yllättävän paljon ilman ohentuessa), alkoi Vantaan lähestymisalueen ulkoraja lähestyä. Olin juuri haukannut suun täyteen matkustamohenkilökunnan tarjoamasta suklaapatukasta kun lennonjohto kutsui, aikomuksenaan ohjeistaa meidät vaihtamaan Tampereen eli aluelennonjohdon taajuudelle. 

Unable to... (omnomnom) ...contact Tampere... (omnom) ...beginning... (nielaisuääni) ...descent to Hanko now, Oscar-Victor-Papa. 

Kyseisen koneyksilön radio ei ollut minulle entuudestaan kovin tuttu enkä siinä eväät suussa yllätettynä hoksannut, että viritysnupista pitää vetää saadakseen nyt tarvittavan 25 kilohertsin taajuusvälin käyttöön. Pyörittelin hetken aikaa nuppeja ja kun ei tärpännyt, tuumasin paremmaksi ilmoittaa, että lähdemme liukumaan pois täältä valvotusta enemmän sählingin välttämiseksi...

Kokemusta kertyi roppakaupalla eli kaikkiaan hieno reissu. Tutkan kanssa asiointiin tuli sen verran varmuutta, että suunnittelin huomiselle lennolle vähän pidempiäkin pätkiä valvotussa ilmatilassa (enkä siis yritä kiertää kaikkia valvottuja, kuten aiemmin oli suuri kiusaus).

Jos kaikki menee suunnitellusti, lennän huomenna yhden koulun koneista Rovaniemelle ja operoin pari seuraavaa viikkoa sieltä käsin. On äärimmäisen miellyttävä ajatus päästä elämään normaalia perhearkea: yöt omassa sängyssä, lapset kouluun sekä tarhaan ja siitä sitten päiväksi lentelemään - ihan kuin kävisi päivätyössä.

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Picitystä

Picitysvaihe on alkanut ja sen vuoksi blogin päivitystahti on tilapäisesti hiljentynyt. Koska tiimaa pitää kerätä niin lennot ovat kohtalaisen pitkiä, ja myös niiden valmistelu vaatii paljon aikaa.

Kirjoitan aiheesta paremmin kun tulee huonoa säätä tai muuten odottelua joten totean vain tässä vaiheessa, että tämä on aivan käsittämättömän siistiä hommaa.

torstai 13. syyskuuta 2018

Odottavan aika on pitkä

Tämä viikko on mennyt kotona odotellessa Trafin kirjekuorta. Keskiviikkona oli jo oikea väriyhdistelmä postilaatikossa mutta lähettäjä olikin Verohallinto... keskisuuri pettymys. Päivät kuluvat teorioita lueskellen, sillä opiskeluhan on aina hyödyllistä.

Äärimmäisen positiivista tässä tauossa on, että pystyn viettämään ainakin viikon yhteen menoon kotona - perhe arvostaa. Päätin jo, että vaikka odotettu kirje tulisi tänään niin en lähde enää tällä viikolla Helsinkiin, keli näyttää aika huonolta ja viikonlopuksi on suunnitelmia joten katsotaan uudestaan maanantaina.

Pieniä vieroitusoireita tässä kyllä on jo näkyvillä, Facebookissa vastaan tulevia ilmailuvideoita tulee katsottua huomattavasti tiheämmin kuin lentokauden aikana.

Päivitys: lupakirja tuli postissa pari tuntia tekstin julkaisun jälkeen. Sään salliessa lähden maanantaiksi Helsinkiin kärkkymään ensimmäisiä PIC-lentoja!

perjantai 7. syyskuuta 2018

Hyväksytty suoritus

Keliä piti odotella muutama tunti mutta ennuste piti paikkansa ja iltapäivällä taivas aukesi. Paikalleen unohtunutta pyöräpukkia (Eka. Kerta. Ikinä.) lukuun ottamatta lentokoe meni aika mukavasti, parantaa voi aina mutta mikään osio ei jäänyt hirveästi harmittamaan. Hallille päästyämme tarkastuslentäjä onnitteli hyväksytystä suorituksesta ja lähti papereiden täyttämisen jälkeen samalle keikalle kurssikaverini kanssa (joka kuulemma myös läpäisi).

Toimistolta touhutaan meidän paperit maanantaina Trafille ja sen jälkeen alkaa pakkoloma lentämisestä, kunnes lupakirja tulee postissa ja kauan odotettu itsenäinen harjoittelu eli PICitys voi alkaa.

Itse istun nyt junassa Rovaniemelle, arvioitu matka-aika on karvan alle 12 tuntia ja koska makuupaikat oli myyty loppuun, edessä on pitkä yö sinisessä nojatuolissa. Olipa onneksi sen luokan päivä, että hymy ei näin vähästä hyydy. Kun pahvi aikanaan tulee postissa niin sään salliessa lähden taas seuraavalla junalla Helsinkiin.

PIC-lentojen kanssa ensimmäinen tavoite on kerätä 50 tuntia ennen mittarilentojen alkua (keväällä), minkä pitäisi onnistua aika helpostikin kun aikaa on varsin paljon. Todennäköisesti kelit muuttuvat aika pian teoriapainotteisiksi mutta toivottavasti tässä ehtii edes muutaman lennon käydä ennen sitä, ja kevättalvella sitten loput.

Koulutuksen ensimmäisen isompi virstanpylväs on nyt saavutettu. Saapas näkee, kuinka nopeasti Kusti polkee.

tiistai 4. syyskuuta 2018

PPL-kurssi paketissa, seuraavaksi lentokoe

Lensin eilen PPL-koulutusvaiheen viimeisen keikan, joka oli kertauslento lupakirjaan vaadittavassa lentokokeessa vaadittavista asioista. Syksyn alku näkyy: vaikka keli oli kesäisen lämmin niin keskellä päivää tuli mereltä matala pilvi, jonka vuoksi jouduimme lykkäämään lähtöä pari tuntia. Lykkäyksen myötä jälkeeni suunnistusreissua suunnitellut kurssikaveri joutui valitettavasti siirtämään lentonsa myöhemmälle.

Edellisestä kerrasta oikealla lentokoneella ehti kulua tasan viikko ja olo oli vähän ruosteinen - kertaus tuli siis ihan tarpeeseen. Ei siellä mitään täysin fataalia virhettä sattunut mutta suunnistus ja osa toimenpiteistäkin tuntui poikkeuksellisen työläiltä, minkä lisäksi pieniä virheitä (eli oppia) tuli siellä ja täällä. Toivottavasti perjantaille suunniteltu koe onnistuu kelien puolesta, etten ehdi ruostua uudestaan. Nyt vähäisellä kokemuksella tauot lentämisessä näkyvät yllättävän nopeasti, kun tekemiseen ei vielä ole kovan luokan rutiinia.

Tässä PPL-osion loppuvaiheilla on ollut aika paljon odottelua ja kyttäilyä, minkä ansiosta olen ehtinyt tehdä pieniä tuntitöitä vanhalle työnantajalleni - pienikin palkkatulo on hyvin tervetullut lisä opiskelija-arkeen ja kuluuhan siinä aikakin paremmin. Näin jälkikäteen ajateltuna oli hyvä ratkaisu, etten tarjoutunut ottamaan oheistöitä aiemmin koska silloin olisi ollut vähän liikaa hommaa vuorokauden tunteihin nähden.

Jos kaikki menee kuten Strömsössä, niin julkaisen perjantaina lentokoekokemusta ja tulevaa PPL-lupakirjaa hehkuttelevan tekstin. Toinen vaihtoehto on, että homma siirtyy kelien vuoksi myöhemmäksi. Kolmas vaihtoehto on, että mokaan jotakin uusinnan arvoisesti - tätä en pidä kovin todennäköisenä mutta kaikkihan on mahdollista.

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Force majeure

Edellisessä julkaisussa ennakoimani lennot siirtyivät opettajan sairastumisen vuoksi alkavalle viikolle, joten lähdin jo keskiviikkoaamuna kotiin. Nyt on palauttava nelipäiväinen takana ja yöjunamatka Helsinkiin alkoi juuri.

Huomisen sää näyttää varsin mainiolta ja minulle sekä samassa tilanteessa olevalle kurssikaverilleni oli merkitty lennot, mikä kuulostaa oikeinkin mukavalta avaukselta uuteen viikkoon. Elättelen toiveita, että myös PPL-pahviin vaadittavat lentokokeet järjestyisivät viikon alkupuoliskolle - tai ainakin tälle viikolle - niin saisimme tämän koulutuksen ensimmäisen vaiheen pakettiin ja ankara päällikkötiimankeruu voisi alkaa.